Kun viime syksyllä suunnittelimme näitä tammi-maaliskuun leirejä, paikka oli se suurin kysymys. Kaikki hommat tähtää olympialaisiin eli kriteereinä oli Englannin Weymouthin (olympiapurjehduksien kaupunki) kaltainen paikka. Tai sanotaanko paikka, joka omaa edes mahdollisesti useampia samankaltaisuuksia, eri purjehduspaikat kun kaikki ovat melko ainutlaatuisia. Pähkinänkuoressa syyt miksi samankaltaisuuksia halutaan on kaksi; taktinen ajattelu ja venevauhdilliset asiat. Vauhdin osasta välineistä masto ja purje ovat tärkeimmät kehityskohteet, muita fysiikan ja tekniikan yhdistäminen määrätyissä aallokko-olosuhteissa. Mutta takaisin paikan valintaan..

Kun kyse on märästä ulkolajista niin lämpötila jo rajaa kaiken Hollannista pohjoiseen ulos kuvioista. Ranskan länsi-rannikkokin on liian kylmä, Ranskan Riviera taas sääsysteemiltään vääränlainen, kuten muutkin välimeren kohteet (Italia, Kroatia ym.). Espanjan itä-rannikko on liian kevyttuulinen. Jäljellä siis Portugali ja Espanjan etelä-rannikko. Ranskan purjehtijoiden kanssa kimpassa ollessa, saimme heidän säämiehen tekemään vähän kartoitusta muutamasta viimeisestä vaihtoehdosta. Kohteeksi valikoitui Espanjan Cadiz tai tarkemmin Puerto de Santa Maria, jossa kisattiin kaikkien olympialuokkien MM-kisat 2003, tuttu paikka siis. Logistisesti paikka oli hyvä, tai no, ainakin loppukevättä ajatellen. Suomesta kun lähtee ja pistää määränpääksi Espanjan Cadizin niin onhan siinä jotain välissä kuten 4000km, jokunen lautta ja neljä vuorokautta.

Lähdin matkaan ilman omaa venettä sillä uusi vene oli tilattu ja toimitus sovittu Saksan Kielin lauttarantaan. Kun ajoimme lautasta ulos niin puolalainen herra odotti veneen kanssa sataman parkkipaikalla. Vene vaihtoi autoa allaan, korvaus kuljetuksesta ja veneen paperit omistajaa ja matka jatkui. Brumm brumm perille, kahden viikon leiri läpi ja lento Malagasta kotiin. Koneeseen noustessa pääsi suomifiiliksiin kun mies takanani ilmoitti koneeseen hoiperrellessaan melko kovaan ääneen että “nyt ***** vedetää viinaa niin *********sti”. Jäi vetämättä kun vartijat tuli hakemaan janoisen matkustajan pois koneesta. Ehdin olla 6 päivää kotona ennen kuin otin lennon takaisin Malagaan. Tällä kertaa kone jouduttiin vaihtamaan toiseen teknisen vian takia. Nyt täällä neljä treenipäivää takana ja takaisin olosuhteisiin.

Vaikka kartoitukset  oli tehty niin purjehdus on edelleen ulkolaji ja tilastot on tilastoja – näin myös tällä kertaa. Kahden ensimmäisen leiriviikon aikana emme saaneet haluttuja kovan tuulen päiviä ja tämä toinen leiri näyttää vielä huonommalta. Harkitsimme jo lähtemistä lähelle Gibrataria La Lineaan, mutta muutamasta syystä emme tehneet sitä nyt tällä kertaa. Suunnitelmissa on lentää kotiin nyt lauantaina, olla viikko kotona ja tulla takaisin 5.3. Ranskalaisten joukkuemeteorologi tekee 4.3 ennustukset 5.-12.3 ajalle ja ennusteen ollessa huonompi Cadiziin kuin La Lineaan niin menemme sinne.

Yleisesti meininki treeneissä on hyvä ja tilanne verrattuna vuoden takaisiin talvitreeneihin, samat treenikumppanit mittareina, oma kehitys on myös näkyvissä. Aikaa olympialaisiin on 5kk, mikä on samalla paljon ja vähän. Ei aikaa hukattavana, mutta paljon positiivista ehtii tapahtua omassa kehityksessä. Itsellä on sellainen tunne, että tästä tulee loistava vuosi!

Kuitti.

Viime vuosi huipentui kaikissa olympialuokissa MM-kilpailuihin Australian Perthissä. Panoksena oli MM-mitalien lisäksi 75% Lontoon olympialaisten maakohtaisista maapaikoista. Meillä finnjollassa paikkoja oli jaossa 18 (/25). Oma tavoite kilpailuista oli saavuttaa minimissään maapaikka, mutta MM top-10 sisään mahtuminen ensimmäistä kertaa oli myös realistisena tavoitteena matkassa mukana.

3-4 viikon harjoitusjakso kilpailupaikalla sujui hyvin. Syksyn onnistuneet leirit saivat siis jatkoa. Euroopassa ennen lähtöä testattu uusi masto uusilla taipumilla joutui jäämään kotiin kustannussyistä. Näitä mukavia pienia kompromisseja, joita suomalaisena purjehtijana joutuu tekemään jatkuvasti. Nämä ovat niitä eroja kun puhutaan kuilusta suomalaisen ja maailman huippu-urheilun välillä. Ilman henkilökohtaisia yhteistyökumppaneitani ei minulla olisi ollut rahaa lähteä hakemaan olympiapaikkaa laisinkaan.

Onneksemme tilanne ei ole uusi ja sopeutumaan on totuttu. Valmentaja Jocken kokemuksella tähänkin ongelmaan oli vaihtoehtoisratkaisu: Nauhahiomakone laulamaan ja maston taipumamilllit kohdilleen.. Tämä operaatio suoritettiin seuran parkkipaikalla aamutuimaan ettei silmäpareja ollut todistamassa tapahtumaa, maston taipumat nyt kun eivät ole sitä tietoa mitä löytyy googlailemalla. Masto toimi hyvin, oli supernopea ja kesti kisat läpi, hyvä näin!

Kisat alkoi vähän tahmeasti ja tein turhia virheitä jonkin verran. Alkusarjalähtöjen jälkeen sijoitus oli hikisesti top25 sisällä ja kiinnitys maapaikkaan hatara. Finaalien alkaessa onnistuin rentouttamaan purjehdusta ja loppusyksyn vire näkyi ensimmäisen kerran myös kilpailussa. Finaalilähtöjen lähtökohtainen sijoituskeskiarvoni 8.4 kertoi halutusta tekemisen tasosta. Samalla tasolla purjehdittaessa myös alkusarjat olisi top10 rikkoutunut heittämällä. Nyt nousujohteinen regatta päättyi osaltani sijalle 12., ollessani maakohtaisessa järjestyksessä 9. Maapaikka heltisi siis selvästi ja top10 jäi sitten yllättävänkin lähelle.

Vuosi 2011 oli minulle nousujohteinen. Vanhoja mietteitäni lukiessa toistuvasti olen hokenut miten hommat on menossa oikeaan suuntaan; kilpailuissa sitä ei ole kuitenkaan näkynyt. Itse olen sen kehityksen aidosti tuntenut ja itseluottamuksen rakennus vuoden 2010 sukelluksen jälkeen on ollut hidasta, mutta tasaista. Itselleni MM-kisat olivat henkinen come back kärkitohinoihin. Tästä on toki matkaa mitaliin, mutta nyt näen jäljellä olevat 6kk suurena mahdollisuutena. Miltei kaikki palikat kurvin jatkamisella ylöspäin ovat hallussani. Rahan puute aiheuttaa kompromissien tekemistä jatkossakin, mutta olen valmis pelaamaan omat korttini parhaani mukaan! Olympiaregatan alkaessa lähtökohdat menettävät arvon eikä tasoituspisteitä jaeta. Kaikki lyö kortit pöytään ja sitten katsotaan kuka nousee pöydästä voittajana.

Maapaikka heltisi ja nyt rima on nostettu kohti mitaleja

Kun keho saa tarpeeksi valoa niin kyllä sitä jotenkin on pirteämpi. Hymyilyttää helpommin. Suomalaisen sen tietää. Ja osaa arvostaa. Myös lämpötila on jossain määrin mukavampi täällä Australiassa. Vaikka aurinko piristää niin kyllä 20h matka ja 6h aikaero vähän painaa. Tarkoitus ottaa aika kevyesti ensimmäiset päivät ettei tulisi kipeäksi ja keho palautuisi normaalitasolle mahdollisimman nopeasti.

Ensimmäiset kaksi kokonaista päivää on nyt takana. Perusjutut on hanskassa eli veneet seuralla, kämppä alla ja litran aurinkorasvapurkki hankittu. Ehdinpä eilen käväistä ensimmäisen kerran jo vesilläkin. Ei näkynyt haita. Nimittäin viikko sitten 15km kisaradoilta oli bongattu kaksi 5 metristä valkohaita palloilemassa. Pitää ilmeisesti kaivaa rapalat takataskusta ja joku päivä käydä tekemässä kaverit, jotka luulee olevansa koviakin kalamiehiä, kateellisiksi.

Halpa paikka tämä ei todellakaan ole elellä. Asumiset maksaa aika lailla vaikka asummekin talossa isolla porukalla. Ruoka on aavistuksen hintavaa, esimerkkinä nektariinit 15€($19.90AUD)/kilo. Banaaneista saa pulittaa n. 5€/kilo. Pitää siis mennä lihalinjalla. Aussit ovat todellista grillikansaa verrattuna suomalaisiin. On jonkinlainen kansalaisvelvollisuus omistaa grilli ja käyttää sitä vähintään sunnuntaisin. Viime vuonna jo ihmettelin samaa, mutta niin se vain on.

Totuttelu jatkukoon.

Kuitti.

Paljon on ehtinyt tapahtua lyhyessä ajassa. Gardalta tulin kotiin kokemaan siskon häät, mahtavat juhlat oli. Nopealla aikataululla takaisin Geneveen, pakettiauto alle ja menoksi länteen kohti Quiberonia. Quiberon, tuo lettujen luvattu kylä. Tai Creppejä ne on ja tällä asialla ei kannata muuten vitsailla oikeiden bretagnelaisten kanssa.

Treeniseura oli sama kuin Gardalla eli ranskalaiset kaverukset ja hollantilainen jässikkä. Olosuhteet olivat kerta kaikkiaan kohdillaan. Treenikeskus oli keskikokoisen suomalaisen urheiluopiston laajuinen paikka sillä erotuksella, että se oli oikeastaan pelkästään purjehduksen käytössä oleva valmennuskeskus. Punttis, ruokala, kahvila, videoiden läpikäyntihuoneet, Ranskan liiton täypäiväinen insinööri käytössä koko viikon, kaluston säilytyspaikka, omat huoneet joka purjehtijalle jne. Ei voi valittaa. Kun vielä uusi masto kulki naurettavan hyvin kovassa kelissä niin MM-kisoihin kaikki on paikoillaan erittäin mainiosti!

Ehdin nyt olemaan viikon kotona, minkä aikana kalenteri on täyttynyt seuraavan reissun valmisteluilla. Ehdin toki käydä Vierumäellä tekemässä fyysiset testitkin. Nyt olen yrittänyt saada selvitettyä miten lähettää uusi masto Australiaan MM-kisoihin, mutta vaikeaa on. Ja kallista. Vielä en tiedä onnistuuko ja lähtö on sentään ylihuomenna. Toinen vaihtoehto on hioa Ausseissa jo olevaa mastoa halutuksi ennen MM-kisojen alkua.  Lajin erikoispiirteitä. Masto ei suinkaan ole ainoa tiedossa ollut mutka, tai ainakin uhka, matkassa. Qantas pisti kaikki koneensa maahan viime lauantaina ja  lentoyhtiöni on Qantas. Onneksi lakko loppui jo, huh. Myös Perthin päässä satamassa oli jotain lakkoiluja ja kontit oli ilmeisesti käännytetty Melbourneen, 3500km väärään suuntaan.. Onneksi konttimme oli jo ehtinyt perille ennen tätä, huh taas.

Tavoite on treenata Australiassa tulevilla MM-vesillä intensiivisesti 3-4vko ennen kilpailujen alkua. 5.12 sitten napsahtaa ensimmäinen lähtö ja taisitelu olympialaisten maapaikoista sekä MM-mitaleista voi alkaa. Luottamus on kova. Maapaikan kanssa tulen Australista kotiin. Samalla se tarkoittaa minulle jo melko varmaa olympiamatkaa. Olympiamatkaa, jolta on tarkoitus tuoda kotiin enemmän kuin pelkää kisakrääsää.

kuitti.

ps. tsekkaa TÄSTÄ mitä purjehdus aina välillä on.

Syksyn treenikausi alkoi Weymouthin leirillä. Viikko oli tuulinen ja treenisessiot pitkiä. Saimme tehtyä paljon uusia löydöksiä välineiden osalta mikä oli todella tärkeä asia. Pistin heti yhden uuden maston tilaukseen (4000€) uudenlaisilla taipumilla ja kahden viikon päästä Ranskassa pääsen ottamaan “tyypit” ja kokemaan, toivon mukaan, helppoutta kovassa tuulessa. Weymouthissa keho sai osumaa myös pyörälenkillä kolaroidessani toisen pyörän kanssa ja vetämällä frontflipin selälleen asfaltille, tanko selän alla..Myös flunssa tarttui mieheen. Viikko kotona kevyemmin sai kuitenkin nämä vaivat katoamaan.

Kotivesillä tuli myös treenattua. Katia-myrsky toi mukanaan kerrassaan mainiot purjehdusolosuhteet Espoon edustalle. Vaikka joitain tuulisia päiviä olen vesillä viettänyt oli tämä eräs keskiviikko ehkä siellä top3 tuulisimmissa. Ja hauskaa oli. Avotuulilla kovimmissa puuskissa (20m/s) meno rupesi olemaan paikoittain jo hiukkasen pois kontrollista.. Vain pienellä purjeen repeytymällä tuli selviydyttyä. Tein pienen pätkän siitä päivästä, jonka voit katsastaa tästä

Tuulta riitti kun kävin katsastamassa miten finjolla lensi 15-20m7S tuulessa

Kotimaa kun taakse jäi niin suuntana oli Garda-järvi Italiassa. Vene katolle ja menoksi Ruotsin kautta körötellen, yksin. Noin 2500km tuli plakkariin kun 75km/h kokonaiskeskivauhdissa paahdoin 2vrk Euroopanm läpi Italiaan. Hiukkasen puuduttavaa kieltämättä. Rekkakuskin ammatti olisi vielä asteen terveempää sillä heidän sentään täytyy pysähtyä ja pitää tiettyjä taukoja. Omat 2x16h ajot 7tunnin unet välissä tuskin läpäisisi turvallisuusmääräykset.

Nyt täällä Gardalla on 6 päivän intensiivileiri takana ranskalasiten ja hollantilaisen purjehtijan kanssa. Kovia sällejä kaikki: Thomas (EM3.), Jonathan (esiolympiasten 2.) ja P-J (esiolympialaisten 3.). Pitkiä tehokkaita treenipäiviä takana. Kolmena päivänä käytimme Gardan erityispiirrettä hyväksi eli Gardalla aamupäivällä puhaltelee pohjoistuuli ja iltapäivällä etelätuuli. Niinpä lähtiessämme pohjoisesta aamukahdeksalta vedimme 4tunnin avotuuli treenit etelään päin. Perillä veneet poijuun pariksi tunniksi, lounasta mahaan ja iltapäivällä takaisin, avotuulta taas. Näin olemme saanet keskityttyä spesifeihin asioihin avotuulitekniikassa. Erittäin hyvä leiri. Nyt viikonloppuna kisataan kolmen päivän kilpailu ja mukana on melko kovatasoinen katras finnejä, joten Gardan setti ja hyvän päätöksen.

Gardalla kumiveneen hinauksessan oleminenkin on ihan nautinto, maisemat ovat upeat.

Jään tänne Gardalle vielä muutamaksi päiväksi tyttöystävän kanssa lomailemaan ja sitten viideksi päiväksi kotiin ennen lentoa Geneveen, mistä siis lennän myös kotiin. Genevestä ajan Ranskan Quiberoniin, missä pidämme kymmenen päivän leirin samalla kokoonpanolla. Odotukset ovat korkealla oman kehityksen suhteen. Asetelmat ovat hyvät joulukuun MM-kisoja ajatellen.

kuitti.

Iltakävelyllä Chesil Beachin kupeessa

Weymouthin olympiavedet ovat olosuhteiltaan monipuoliset. Ennen esikisojen alkamista tuuli oli kaksi viikkoa erittäin kevyttä, mutta taas regatan alettua tuuli keskimäärin melko kovaa viikon ajan. Kovatuulinen viikko tarkoitti fyysisesti rankkaa kilpailua. 8 päivää, alusta loppuun, kestävä regatta on henkisesti myös raskas. Keskittyminen ja fokus on pidettävä koko tämän ajan, mikä todella syö miestä/naista. Kilpailujen loputtua on melko tyhjä olo, meni kilpailu sitten hyvin tai huonosti.

Itsellä tavoitteena oli lähtökohtaisesti saada tasapainoinen ja sijoituksiltakin tasainen regatta aikaiseksi. Aika lähelle tätä tavoitetta voin sanoa päässeenikin. Kolmas kilpailupäivä meni aika penkin alle, vaikkei kuitenkin romauttanut tulostani. Sijoitukseni oli 11. ja ensimmäisenä ulkona mitalipurjehduksesta. Sivuhuomiona se, että treenikaverini Daniel vei viimeisen paikan edessäni ollesaan 10. ja hyvän mitalipurjehduksen ansiosta päätyen sijalle 9.

Erona arvokilpailuihimme ja maailman cupin kisoihin oli, että mukana oli, olympialaisten tapaan, vain yksi purjehtija per maa. Tämä muuttaa dramaattisesti kilpailun luonnetta kun linjalla on vain 25 venettä verrattuna arvokilpailuihimme, missä lähtölinjalla saattaa olla lähemmäs 100 venettä. “Tilaa” radalla on enemmän, mutta toisaalta tasoerot eri osa-aleilla tavallaan korostuvat. Myös piste-erot kokonaistuloksissa pysyvät melko pieninä.

Olympialaisiin on aikaa jo vajaa vuosi ja maapaikkojen metsästysreissulle Australiaan 100 päivää. Kehityskohdat ovat suhteellisen selkeät ja nyt tavoite on vaan tehdä “loppuspurtista” onnistunut retki.

Tätä kirjoittaessa istun lentokoneessa matkalla takaisin Weymouthiin. Meillä on kahdeksan päivän tehokas leiri edessä. Tavoitteena on toki kartoittaa paikallisia olosuhteita taas vähän lisää, mutta toinen selkeä fokus on välinetestauksissa. Olympiavedet, uusia masto- ja purjekokeiluja ja tavoite rakentaa olympialaisten nopein väline-set up. Se tarvitaan kun ensi kesällä mitaleista on aikomus taistella!

Kuitti.

Kotikisat tulivat ja menivät. Helsingin olosuhteet pistivät haastetta niin järjestäjille kuin purjehtijoillekin. Tuulettomuus haittasi toisia luokkia enemmän kuin toisia, finnjollat kisasivat yhtä päivää lukuunottamatta kelpo tuulissa! Kotiväen edessä purjehtiminen oli varsin erikoista, mutta pystyin ottamaan sen vain mukavana asiana ja ainakaan sillä ei ollut negatiivista vaikutusta suorituksiini.

Viikko ei kuitenkaan sujunut halutusti. Muutamissa lähdöissä olinkin mukavasti kärjen mukana, mutta pääosin taktiset virhearvioinnit maksoivat liikaa viikon aikana. 18. sija ei maistunut kovin hyvältä, mutta toisaalta seuraava kiinnekohta oli jo edessä melko nopeasti nimittäin esi-olympiaiset Weymouthissa.

Tulin tänne Weymouthiin kaksi päivää sitten tutulla yhdistelmällä: lento Gatwickiin, josta (hidas) juna yhdellä vaihdolla Weymouthiin. Nyt pari yötä asumista ruotsalaisten kesäasunnossa. 10 henkilön nukkumatilat ym. sisältämä kämppä on ollu ruotsalaisilla toukokuusta syyskuuhun saakka käytössä, ihan mugava.

Esi-olympialaiset on testi tietysti purjehtijoille, mutta enemmänkin järjestelijöille. Kaikki tapahtuu kuten vuoden päästä olympialaisissa, niin vesillä kuin rannassa. Myös turvallisuustoimenpiteet on jämptisti jo nyt käytössä. Erona ensi vuoteen on toki asumispolitiikka eli nyt sekalaiset omat kämpät vaihtuvat purjehtijoiden omaan kisakylään lähellä satamaa. Nyt jo pystyssä on muutama kortteli kaksikerroksisia paritaloja, mistä meidät sitten vuoden päästä löytää kökkimästä iltaisin.

Nyt ohjelmassa on vielä muutama päivä valmistautumista ja sitten kisat alkavat. Tavoitteet ovat samat vanhat eli eheä viikko on hakusessa. Haluan olla tietysti kärjessä mahdollisimman monessa lähdössä, mutta tasaisuus kuitenkin on sitäkin arvokkaampi asia!

Kuitti.

Olympiasatama etuoikealla, vasemmalla aava atlantti

Helsingissä EM-mitalit on jaettu tämän päivän neljässä luokassa. Meillä finnjollassa urakka on vasta alkukuopissa. Finnjollissa mittaukset alkoivat toissapäivänä, itse mittaan veneen tänään. Huomenna alkaa jo itse kilpailu.

Valmistautuminen on sujunut vähän alavireisesti kun flunssa yhdistettynä allergiaoireisiin on vaivannut tässä alle viikko ennen kisojen alkua. Huomenna kuitenkin, oli olo mikä vain, kaikki ovat samalla viivalla eikä tasoituspisteitä jaeta.

Ajantasalla tuloksista pysyy täältä.

kuitti.

Treenaaminen on maistunut kotimaisemissa! Jätin laser SM-kisat väliin ja keskityin omalla finnjollalla harjoitteluun. Keli oli niin upea eilen eilen lauantaina, että oli pakko fiilistellä pieni video kasaan! Ei sitten muuta..eli klikkaahan tästä!

Päädyin tällaiseen avokonttori-ratkaisuun jo yli 10 vuotta sitten, on toiminut.

Arvokkaita purjehduspäiviä Weymouthin olympiavesillä on plakkarissa taas viitisentoista enemmän. Takana on kaksi reissua: toukokuun puolivälissä vedetty leiri ja viime viikolla purjehdittu maailman cupin kilpailu. Leiri sujui mainiosti ja laatu ei ainakaan treenivastusten tiukkuudesta jäänyt kiinni. Viime viikon kilpailussa kaverit sijouttuivat  sijoille 1., 2., 4., 7., 8. , 9. 12. ja 14. Itse olin 17. RIma tosiaan on korkealla ja referenssinä on oltava absoluuttinen kärki kun kerran kärkeä tavoittelee.

Leirillä treenipäivistä muodostui melko pitkiä, mutta palkitsevia. Pyrimme purjehtimaan tulevalla rata-alueellamme, joka on melko kaukana rannasta. Focus oli olosuhteissa (tuuli,virta,aallokko) ja välillisesti teknisissä jutuissa sekä välineissä. Taas otimme pieniä askelia kohti parempia johtopäätöksiä välineiden suhteen, hyvä niin.

Kilpailu ei tuloksellisesti ollut vielä , mitä odotan itseltäni, mutta tiettyjä kilpailuun asetettuja tavoitteita kyllä saavutin, mihin pitää tietysti olla tyytyväinen. Kontrolli pysyi melko hyvin viikon läpi päätöksenteossa ja kovan tuulen vauhti oli taas hyvä. Myös keskimäärin avotuulet sujuivat treenejä paremmin. Fyysisesti kisa oli rankka. Viikko oli melko tuulinen keskimäärin ja sekaan mahtui kaksi super fyysistä päivää. Myös melko viileä keli vei mehut entistä enemmän. Keikuin melko samoilla sijoilla koko viikon ja lopulta päädyin sijalle 17. Maita kun laskee, sijoitus oli 11 eli eteen mahtui esimerkiksi useampikin brittipurjehtija.

Kesäkuu jatkuu harjoittelulla kotimaisemissa. Mahdollisesti menen purjehtimaan laser-luokan SM-kilpailut ensi viikonloppuna. Muuten katseet on suunnattu Helsingissä purjehdittaviin EM-kilpailuhin heinäkuun kahdella ensimmäisellä viikolla. Finnjollien osalta kisat alkavat 9.7 ja finaalipurjehdukset purjehditaan 14.7 Hernesaaren ja kahvila Caruselin maisemissa! Kaikkien kilpailijoiden veneet tulevat olemaan hernesaaren rannalla, joten jo tässä vaiheessa kalenteriin merkinnät ja sinne vain katsomaan meininkejä ja vetämään hihasta, jos siltä tuntuu!

Kuitti.

Ps. Stickers on -video sponssiteippien laitosta ja joitain kuvia olympiavesiltä!